huumori (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huumori | huumorit |
genetiivi | huumorin | huumorien huumoreiden huumoreitten |
partitiivi | huumoria | huumoreita huumoreja |
akkusatiivi | huumori; huumorin |
huumorit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huumorissa | huumoreissa |
elatiivi | huumorista | huumoreista |
illatiivi | huumoriin | huumoreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huumorilla | huumoreilla |
ablatiivi | huumorilta | huumoreilta |
allatiivi | huumorille | huumoreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huumorina | huumoreina |
translatiivi | huumoriksi | huumoreiksi |
abessiivi | huumoritta | huumoreitta |
instruktiivi | – | huumorein |
komitatiivi | – | huumoreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huumori- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
latinan sanasta humor ’kosteus; neste’. Sanan nykyinen merkitys on englantilaisen kirjailijan Ben Johnsonin käyttöönottama ja se perustuu humoraalioppiin.[1]
alapäähuumori, hirtehishuumori, huumorimies, huumorintaju, pelihuumori, sotilashuumori