huvennut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huvennut | huvenneet |
genetiivi | huvenneen | huvenneiden huvenneitten |
partitiivi | huvennutta | huvenneita |
akkusatiivi | huvennut; huvenneen |
huvenneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huvenneessa | huvenneissa |
elatiivi | huvenneesta | huvenneista |
illatiivi | huvenneeseen | huvenneisiin huvenneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huvenneella | huvenneilla |
ablatiivi | huvenneelta | huvenneilta |
allatiivi | huvenneelle | huvenneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huvenneena | huvenneina |
translatiivi | huvenneeksi | huvenneiksi |
abessiivi | huvenneetta | huvenneitta |
instruktiivi | – | huvennein |
komitatiivi | – | huvenneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |