häntä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | häntä | hännät |
genetiivi | hännän | häntien (häntäin) |
partitiivi | häntää | häntiä |
akkusatiivi | häntä; hännän |
hännät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hännässä | hännissä |
elatiivi | hännästä | hännistä |
illatiivi | häntään | häntiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hännällä | hännillä |
ablatiivi | hännältä | hänniltä |
allatiivi | hännälle | hännille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | häntänä | häntinä |
translatiivi | hännäksi | hänniksi |
abessiivi | hännättä | hännittä |
instruktiivi | – | hännin |
komitatiivi | – | häntine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hännä- | |
vahva vartalo | häntä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
heinähäntä, hiirenhäntä, hännänheilutus, hännänhuippu, hännänpää, häntäheikki, häntähihna, häntäjouhi, häntäkärpänen, häntäluu, häntänikama, häntäpuoli, häntäpää, häntävyö, häränhäntä, ketunhäntä, kippurahäntä, kissanhäntä, poninhäntä, pörröhäntä, revonhäntä, rotanhäntä, siimahäntä, töpöhäntä