Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | iisoppi | iisopit |
genetiivi | iisopin | iisoppien (iisoppein) |
partitiivi | iisoppia | iisoppeja |
akkusatiivi | iisoppi; iisopin |
iisopit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | iisopissa | iisopeissa |
elatiivi | iisopista | iisopeista |
illatiivi | iisoppiin | iisoppeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | iisopilla | iisopeilla |
ablatiivi | iisopilta | iisopeilta |
allatiivi | iisopille | iisopeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | iisoppina | iisoppeina |
translatiivi | iisopiksi | iisopeiksi |
abessiivi | iisopitta | iisopeitta |
instruktiivi | – | iisopein |
komitatiivi | – | iisoppeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | iisopi- | |
vahva vartalo | iisoppi- | |
konsonantti- vartalo |
- |
ilmeisesti ruotsista (vrt. isop) < latina, hȳsōpum < kreikka, ὕσσωπος (hússōpos) < heprea, jossa mahdollisesti merkinnyt jotakin meiramilajia[2]
|
|