ilmaantunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilmaantunut | ilmaantuneet |
| genetiivi | ilmaantuneen | ilmaantuneiden ilmaantuneitten |
| partitiivi | ilmaantunutta | ilmaantuneita |
| akkusatiivi | ilmaantunut; ilmaantuneen |
ilmaantuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilmaantuneessa | ilmaantuneissa |
| elatiivi | ilmaantuneesta | ilmaantuneista |
| illatiivi | ilmaantuneeseen | ilmaantuneisiin ilmaantuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilmaantuneella | ilmaantuneilla |
| ablatiivi | ilmaantuneelta | ilmaantuneilta |
| allatiivi | ilmaantuneelle | ilmaantuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilmaantuneena | ilmaantuneina |
| translatiivi | ilmaantuneeksi | ilmaantuneiksi |
| abessiivi | ilmaantuneetta | ilmaantuneitta |
| instruktiivi | – | ilmaantunein |
| komitatiivi | – | ilmaantuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilmaantunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ilmaantunut- | |