imenyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imenyt | imeneet |
| genetiivi | imeneen | imeneiden imeneitten |
| partitiivi | imenyttä | imeneitä |
| akkusatiivi | imenyt; imeneen |
imeneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imeneessä | imeneissä |
| elatiivi | imeneestä | imeneistä |
| illatiivi | imeneeseen | imeneisiin imeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imeneellä | imeneillä |
| ablatiivi | imeneeltä | imeneiltä |
| allatiivi | imeneelle | imeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imeneenä | imeneinä |
| translatiivi | imeneeksi | imeneiksi |
| abessiivi | imeneettä | imeneittä |
| instruktiivi | – | imenein |
| komitatiivi | – | imeneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imenee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
imenyt- | |