impro (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | impro | improt |
genetiivi | impron | improjen |
partitiivi | improa | improja |
akkusatiivi | impro; impron |
improt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | improssa | improissa |
elatiivi | improsta | improista |
illatiivi | improon | improihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | improlla | improilla |
ablatiivi | improlta | improilta |
allatiivi | improlle | improille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | improna | improina |
translatiivi | improksi | improiksi |
abessiivi | improtta | improitta |
instruktiivi | – | improin |
komitatiivi | – | improine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | impro- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
impro (monikko impros)