Katso myös: Indigo, índigo |
indigo (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | indigo | indigot |
genetiivi | indigon | indigojen indigoiden indigoitten |
partitiivi | indigoa | indigoita indigoja |
akkusatiivi | indigo; indigon |
indigot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | indigossa | indigoissa |
elatiivi | indigosta | indigoista |
illatiivi | indigoon | indigoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | indigolla | indigoilla |
ablatiivi | indigolta | indigoilta |
allatiivi | indigolle | indigoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | indigona | indigoina |
translatiivi | indigoksi | indigoiksi |
abessiivi | indigotta | indigoitta |
instruktiivi | – | indigoin |
komitatiivi | – | indigoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | indigo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
indigo (ei monikkoa)
indigo (yksikön akkusatiivi indigon; monikko indigi, monikon akkusatiivi indigin)
indigo m. (ei monikkoa)
indigo (ei taivutusmuotoja, ei vertailuasteita)