Katso myös: infra- |
infra (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | infra | – |
genetiivi | infran | – |
partitiivi | infraa | – |
akkusatiivi | infra; infran |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | infrassa | – |
elatiivi | infrasta | – |
illatiivi | infraan | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | infralla | – |
ablatiivi | infralta | – |
allatiivi | infralle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | infrana | – |
translatiivi | infraksi | – |
abessiivi | infratta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | infroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | infra- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
īnfrā
infra
Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.