inkivääri (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | inkivääri | inkiväärit |
genetiivi | inkiväärin | inkiväärien (inkiväärein) |
partitiivi | inkivääriä | inkiväärejä |
akkusatiivi | inkivääri; inkiväärin |
inkiväärit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | inkiväärissä | inkivääreissä |
elatiivi | inkivääristä | inkivääreistä |
illatiivi | inkivääriin | inkivääreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | inkiväärillä | inkivääreillä |
ablatiivi | inkivääriltä | inkivääreiltä |
allatiivi | inkiväärille | inkivääreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | inkiväärinä | inkivääreinä |
translatiivi | inkivääriksi | inkivääreiksi |
abessiivi | inkiväärittä | inkivääreittä |
instruktiivi | – | inkiväärein |
komitatiivi | – | inkivääreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | inkivääri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsi (vrt. ingefära), saksa ja muinaisranska < latinan sanasta gingiber, zingiber < muinaiskreikan sanasta ζιγγίβερῐς (zingíberis) < intiasta, singivera < mahdollisesti malajalamin inchi ’juuri’ + tamilin vēru ’juuri’, siten ’juurien juuri’[1][2]
inkiväärijuoma, inkiväärikasvi, inkivääriolut