inuiitti (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | inuiitti | inuiitit |
genetiivi | inuiitin | inuiittien (inuiittein) |
partitiivi | inuiittia | inuiitteja |
akkusatiivi | inuiitti; inuiitin |
inuiitit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | inuiitissa | inuiiteissa |
elatiivi | inuiitista | inuiiteista |
illatiivi | inuiittiin | inuiitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | inuiitilla | inuiiteilla |
ablatiivi | inuiitilta | inuiiteilta |
allatiivi | inuiitille | inuiiteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | inuiittina | inuiitteina |
translatiivi | inuiitiksi | inuiiteiksi |
abessiivi | inuiititta | inuiiteitta |
instruktiivi | – | inuiitein |
komitatiivi | – | inuiitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | inuiiti- | |
vahva vartalo | inuiitti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
inuktitutin ᐃᓄᐃᑦ / inuit 'ihmiset', joka on monikko sanasta ᐃᓄᒃ / inuk 'ihminen'[1][2]