irstailija (12)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | irstailija | irstailijat |
genetiivi | irstailijan | irstailijoiden irstailijoitten (irstailijain) |
partitiivi | irstailijaa | irstailijoita |
akkusatiivi | irstailija; irstailijan |
irstailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | irstailijassa | irstailijoissa |
elatiivi | irstailijasta | irstailijoista |
illatiivi | irstailijaan | irstailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | irstailijalla | irstailijoilla |
ablatiivi | irstailijalta | irstailijoilta |
allatiivi | irstailijalle | irstailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | irstailijana | irstailijoina |
translatiivi | irstailijaksi | irstailijoiksi |
abessiivi | irstailijatta | irstailijoitta |
instruktiivi | – | irstailijoin |
komitatiivi | – | irstailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | irstailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|