irvistänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irvistänyt | irvistäneet |
| genetiivi | irvistäneen | irvistäneiden irvistäneitten |
| partitiivi | irvistänyttä | irvistäneitä |
| akkusatiivi | irvistänyt; irvistäneen |
irvistäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irvistäneessä | irvistäneissä |
| elatiivi | irvistäneestä | irvistäneistä |
| illatiivi | irvistäneeseen | irvistäneisiin irvistäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irvistäneellä | irvistäneillä |
| ablatiivi | irvistäneeltä | irvistäneiltä |
| allatiivi | irvistäneelle | irvistäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irvistäneenä | irvistäneinä |
| translatiivi | irvistäneeksi | irvistäneiksi |
| abessiivi | irvistäneettä | irvistäneittä |
| instruktiivi | – | irvistänein |
| komitatiivi | – | irvistäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irvistänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irvistänyt- | |