irvistävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irvistävä | irvistävät |
| genetiivi | irvistävän | irvistävien (irvistäväin) |
| partitiivi | irvistävää | irvistäviä |
| akkusatiivi | irvistävä; irvistävän |
irvistävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irvistävässä | irvistävissä |
| elatiivi | irvistävästä | irvistävistä |
| illatiivi | irvistävään | irvistäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irvistävällä | irvistävillä |
| ablatiivi | irvistävältä | irvistäviltä |
| allatiivi | irvistävälle | irvistäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irvistävänä | irvistävinä |
| translatiivi | irvistäväksi | irvistäviksi |
| abessiivi | irvistävättä | irvistävittä |
| instruktiivi | – | irvistävin |
| komitatiivi | – | irvistävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | irvistävä- | |
| vahva vartalo | irvistävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |