istuin

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan istuin merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan istuin sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten istuin sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta istuin on tässä. Sanan istuin määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananistuin määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Junan istuimia

Substantiivi

istuin (33)

  1. istumiseen tarkoitettu väline

Ääntäminen

  • IPA: /ˈist̪ui̯n/
  • tavutus: is‧tuin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi istuin istuimet
genetiivi istuimen istuimien
istuinten
partitiivi istuinta istuimia
akkusatiivi istuin;
istuimen
istuimet
sisäpaikallissijat
inessiivi istuimessa istuimissa
elatiivi istuimesta istuimista
illatiivi istuimeen istuimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi istuimella istuimilla
ablatiivi istuimelta istuimilta
allatiivi istuimelle istuimille
muut sijamuodot
essiivi istuimena
(istuinna)
istuimina
translatiivi istuimeksi istuimiksi
abessiivi istuimetta istuimitta
instruktiivi istuimin
komitatiivi istuimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo istuime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
istuin-

Etymologia

johdos sanasta istua (vartalo istu- + -in)

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

WC-istuin, etuistuin, heittoistuin, istuinkaukalo, istuinkyhmy, istuinlaatikko, istuinlauta, istuinluu, istuinosa, istuinpaikka, istuinpenkki, istuinrivi, istuintyyny, istuinvyö, katapultti-istuin, keisarinistuin, kuninkaanistuin, lastenistuin, lisäistuin, lämpöistuin, oikeusistuin, paavinistuin, pesuistuin, piispanistuin, plyysi-istuin, takaistuin, tuolinistuin, tuomioistuin, turvaistuin, valtaistuin

Aiheesta muualla

  • istuin Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 762 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

istuin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä istua