itsenäistänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itsenäistänyt | itsenäistäneet |
| genetiivi | itsenäistäneen | itsenäistäneiden itsenäistäneitten |
| partitiivi | itsenäistänyttä | itsenäistäneitä |
| akkusatiivi | itsenäistänyt; itsenäistäneen |
itsenäistäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsenäistäneessä | itsenäistäneissä |
| elatiivi | itsenäistäneestä | itsenäistäneistä |
| illatiivi | itsenäistäneeseen | itsenäistäneisiin itsenäistäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsenäistäneellä | itsenäistäneillä |
| ablatiivi | itsenäistäneeltä | itsenäistäneiltä |
| allatiivi | itsenäistäneelle | itsenäistäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsenäistäneenä | itsenäistäneinä |
| translatiivi | itsenäistäneeksi | itsenäistäneiksi |
| abessiivi | itsenäistäneettä | itsenäistäneittä |
| instruktiivi | – | itsenäistänein |
| komitatiivi | – | itsenäistäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | itsenäistänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
itsenäistänyt- | |