itsenäistynyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itsenäistynyt | itsenäistyneet |
| genetiivi | itsenäistyneen | itsenäistyneiden itsenäistyneitten |
| partitiivi | itsenäistynyttä | itsenäistyneitä |
| akkusatiivi | itsenäistynyt; itsenäistyneen |
itsenäistyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsenäistyneessä | itsenäistyneissä |
| elatiivi | itsenäistyneestä | itsenäistyneistä |
| illatiivi | itsenäistyneeseen | itsenäistyneisiin itsenäistyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsenäistyneellä | itsenäistyneillä |
| ablatiivi | itsenäistyneeltä | itsenäistyneiltä |
| allatiivi | itsenäistyneelle | itsenäistyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsenäistyneenä | itsenäistyneinä |
| translatiivi | itsenäistyneeksi | itsenäistyneiksi |
| abessiivi | itsenäistyneettä | itsenäistyneittä |
| instruktiivi | – | itsenäistynein |
| komitatiivi | – | itsenäistyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | itsenäistynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
itsenäistynyt- | |