järkkäävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järkkäävä | järkkäävät |
| genetiivi | järkkäävän | järkkäävien (järkkääväin) |
| partitiivi | järkkäävää | järkkääviä |
| akkusatiivi | järkkäävä; järkkäävän |
järkkäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järkkäävässä | järkkäävissä |
| elatiivi | järkkäävästä | järkkäävistä |
| illatiivi | järkkäävään | järkkääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järkkäävällä | järkkäävillä |
| ablatiivi | järkkäävältä | järkkääviltä |
| allatiivi | järkkäävälle | järkkääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järkkäävänä | järkkäävinä |
| translatiivi | järkkääväksi | järkkääviksi |
| abessiivi | järkkäävättä | järkkäävittä |
| instruktiivi | – | järkkäävin |
| komitatiivi | – | järkkäävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | järkkäävä- | |
| vahva vartalo | järkkäävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |