jakaantunut
jakaantunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jakaantunut | jakaantuneet |
| genetiivi | jakaantuneen | jakaantuneiden jakaantuneitten |
| partitiivi | jakaantunutta | jakaantuneita |
| akkusatiivi | jakaantunut; jakaantuneen | jakaantuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jakaantuneessa | jakaantuneissa |
| elatiivi | jakaantuneesta | jakaantuneista |
| illatiivi | jakaantuneeseen | jakaantuneisiin jakaantuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jakaantuneella | jakaantuneilla |
| ablatiivi | jakaantuneelta | jakaantuneilta |
| allatiivi | jakaantuneelle | jakaantuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jakaantuneena | jakaantuneina |
| translatiivi | jakaantuneeksi | jakaantuneiksi |
| abessiivi | jakaantuneetta | jakaantuneitta |
| instruktiivi | – | jakaantunein |
| komitatiivi | – | jakaantuneine |