junkkari
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan junkkari merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan junkkari sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten junkkari sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta junkkari on tässä. Sanan junkkari määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananjunkkari määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
- kuriton nuori mies, raikuli
- Mitä oli teidän tekemistä minun ha’assani, minun ha’assani, te junkkarit? Mitä? (A. Kivi, Seitsemän veljestä)
- Vie nämä junkkarit Mattsonin luo, käski kokki. (Anni Swan, Ollin oppivuodet)
- (historia) junkkarikoulun käynyt upseerikokelas keisarillisella Venäjällä tai Suomessa
- Aamulla 11. marraskuuta junkkarit ja miliisit ottivat haltuunsa puhelinkeskuksen, Astorija-hotellin sekä Pietari-Paavalin linnoituksen, ja bolševikkien päämajalta Smolnyin opistolta katkaistiin sähköt. (Mirko Harjula, Ryssänupseerit)
- (historia) nuori saksalainen aatelisherra
- (historia) saksalainen aateli(-nen)
- Viron varsinaiseksi isännäksi tuli taas entistä lujemmin saks. aatelisto, joka samalla pian otti huostaansa Venäjän valtiomahdin tärkeimmät asemat. Siitä ajasta asti on baltilais-saksalainen junkkari- ja pappisvalta saanut ainoalaatuisen tilaisuuden uudemman ajan kynnyksellä vaikuttaa ehkäisevästi ja turmiollisesti sekä taloudellisessa että henkisessä katsannossa Viron kansaan, jonka elinytimestä se itseänsä elätti. (Tietosanakirja 1909-1922, hakusana Virolaiset)
Ääntäminen
- IPA: /ˈjuŋkːɑri/
- tavutus: junk‧ka‧ri
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | junkkari | junkkarit |
| genetiivi | junkkarin | junkkarien junkkareiden junkkareitten |
| partitiivi | junkkaria | junkkareita junkkareja |
| akkusatiivi | junkkari; junkkarin |
junkkarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | junkkarissa | junkkareissa |
| elatiivi | junkkarista | junkkareista |
| illatiivi | junkkariin | junkkareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | junkkarilla | junkkareilla |
| ablatiivi | junkkarilta | junkkareilta |
| allatiivi | junkkarille | junkkareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | junkkarina | junkkareina |
| translatiivi | junkkariksi | junkkareiksi |
| abessiivi | junkkaritta | junkkareitta |
| instruktiivi | – | junkkarein |
| komitatiivi | – | junkkareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | junkkari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
- mahd. varhaisruotsin sanasta junckar tai junkare (josta tuli nykyruotsi junker), joka tuli alasaksan sanasta junk(h)er (jota vastaa, mutta josta ei tullut nykysaksan Junker) joka tarkoitti alun perin nuorta herraa, etenkin nuorta, alaikäistä lääninherraa[2]
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
puukkojunkkari, kamarijunkkari, faanjunkkari, lippujunkkari, hovijunkkari, tykkijunkkari
Aiheesta muualla
- junkkari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ K. Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja