junttaava
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | junttaava | junttaavat |
| genetiivi | junttaavan | junttaavien (junttaavain) |
| partitiivi | junttaavaa | junttaavia |
| akkusatiivi | junttaava; junttaavan | junttaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | junttaavassa | junttaavissa |
| elatiivi | junttaavasta | junttaavista |
| illatiivi | junttaavaan | junttaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | junttaavalla | junttaavilla |
| ablatiivi | junttaavalta | junttaavilta |
| allatiivi | junttaavalle | junttaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | junttaavana | junttaavina |
| translatiivi | junttaavaksi | junttaaviksi |
| abessiivi | junttaavatta | junttaavitta |
| instruktiivi | – | junttaavin |
| komitatiivi | – | junttaavine |