kääntyilevä (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kääntyilevä | kääntyilevät |
genetiivi | kääntyilevän | kääntyilevien (kääntyileväin) |
partitiivi | kääntyilevää | kääntyileviä |
akkusatiivi | kääntyilevä; kääntyilevän |
kääntyilevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kääntyilevässä | kääntyilevissä |
elatiivi | kääntyilevästä | kääntyilevistä |
illatiivi | kääntyilevään | kääntyileviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kääntyilevällä | kääntyilevillä |
ablatiivi | kääntyilevältä | kääntyileviltä |
allatiivi | kääntyilevälle | kääntyileville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kääntyilevänä | kääntyilevinä |
translatiivi | kääntyileväksi | kääntyileviksi |
abessiivi | kääntyilevättä | kääntyilevittä |
instruktiivi | – | kääntyilevin |
komitatiivi | – | kääntyilevine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |