kääntynyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kääntynyt | kääntyneet |
| genetiivi | kääntyneen | kääntyneiden kääntyneitten |
| partitiivi | kääntynyttä | kääntyneitä |
| akkusatiivi | kääntynyt; kääntyneen |
kääntyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kääntyneessä | kääntyneissä |
| elatiivi | kääntyneestä | kääntyneistä |
| illatiivi | kääntyneeseen | kääntyneisiin kääntyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kääntyneellä | kääntyneillä |
| ablatiivi | kääntyneeltä | kääntyneiltä |
| allatiivi | kääntyneelle | kääntyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kääntyneenä | kääntyneinä |
| translatiivi | kääntyneeksi | kääntyneiksi |
| abessiivi | kääntyneettä | kääntyneittä |
| instruktiivi | – | kääntynein |
| komitatiivi | – | kääntyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kääntynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kääntynyt- | |