kännäävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kännäävä | kännäävät |
| genetiivi | kännäävän | kännäävien (kännääväin) |
| partitiivi | kännäävää | kännääviä |
| akkusatiivi | kännäävä; kännäävän |
kännäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kännäävässä | kännäävissä |
| elatiivi | kännäävästä | kännäävistä |
| illatiivi | kännäävään | kännääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kännäävällä | kännäävillä |
| ablatiivi | kännäävältä | kännääviltä |
| allatiivi | kännäävälle | kännääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kännäävänä | kännäävinä |
| translatiivi | kännääväksi | kännääviksi |
| abessiivi | kännäävättä | kännäävittä |
| instruktiivi | – | kännäävin |
| komitatiivi | – | kännäävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kännäävä- | |
| vahva vartalo | kännäävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |