Katso myös: kapała |
käpälä (11), tosin nykysuomessa surkastunut (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | käpälä | käpälät |
genetiivi | käpälän | käpälien käpälöiden käpälöitten (käpälöjen) (käpäläin) |
partitiivi | käpälää | käpäliä käpälöitä (käpälöjä) |
akkusatiivi | käpälä; käpälän |
käpälät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | käpälässä | käpälöissä käpälissä |
elatiivi | käpälästä | käpälöistä käpälistä |
illatiivi | käpälään | käpälöihin käpäliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | käpälällä | käpälöillä käpälillä |
ablatiivi | käpälältä | käpälöiltä käpäliltä |
allatiivi | käpälälle | käpälöille käpälille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | käpälänä | käpälöinä käpälinä |
translatiivi | käpäläksi | käpälöiksi käpäliksi |
abessiivi | käpälättä | käpälöittä käpälittä |
instruktiivi | – | käpälöin käpälin |
komitatiivi | – | käpäline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | käpälä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Jalan ulointa osaa merkitsevällä sanalla on vastineita lähisukukielissä ja sen on katsottu kuuluvan vanhaan omaperäiseen sanastoon. Se vaikuttaa johdokselta, mutta ei tiedetä, minkä sanan johdos se olisi.[1] Kantasana saattaa näkyä vepsän sanassa käba ’kintaan peukalo’.[2] Ensiesiintymä kirjakielessä 1642 Raamatun suomennoksessa asussa käpälä ja 1548 Mikael Agricolan teoksessa Se Wsi Testamenti asussa Käpälet.[3]
etukäpälä, jäniksenkäpälä, karhunkäpälä, kissankäpälä, käpälälauta, käpälämäki, takakäpälä, tasakäpälää