käpälä (11), tosin nykysuomessa surkastunut (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | käpälä | käpälät |
genetiivi | käpälän | käpälien käpälöiden käpälöitten (käpälöjen) (käpäläin) |
partitiivi | käpälää | käpäliä käpälöitä (käpälöjä) |
akkusatiivi | käpälä; käpälän |
käpälät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | käpälässä | käpälöissä käpälissä |
elatiivi | käpälästä | käpälöistä käpälistä |
illatiivi | käpälään | käpälöihin käpäliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | käpälällä | käpälöillä käpälillä |
ablatiivi | käpälältä | käpälöiltä käpäliltä |
allatiivi | käpälälle | käpälöille käpälille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | käpälänä | käpälöinä käpälinä |
translatiivi | käpäläksi | käpälöiksi käpäliksi |
abessiivi | käpälättä | käpälöittä käpälittä |
instruktiivi | – | käpälöin käpälin |
komitatiivi | – | käpäline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | käpälä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Jalan ulointa osaa merkitsevällä sanalla on vastineita lähisukukielissä ja sen on katsottu kuuluvan vanhaan omaperäiseen sanastoon. Se vaikuttaa johdokselta, mutta ei tiedetä, minkä sanan johdos se olisi. Kantasana saattaa näkyä vepsän sanassa käba ’kintaan peukalo’. Ensiesiintymä kirjakielessä 1642 Raamatun suomennoksessa asussa käpälä ja 1548 Mikael Agricolan teoksessa Se Wsi Testamenti asussa Käpälet.
etukäpälä, jäniksenkäpälä, karhunkäpälä, kissankäpälä, käpälälauta, käpälämäki, takakäpälä, tasakäpälää