Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | käsite | käsitteet |
genetiivi | käsitteen | käsitteiden käsitteitten |
partitiivi | käsitettä | käsitteitä |
akkusatiivi | käsite; käsitteen |
käsitteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | käsitteessä | käsitteissä |
elatiivi | käsitteestä | käsitteistä |
illatiivi | käsitteeseen | käsitteisiin käsitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | käsitteellä | käsitteillä |
ablatiivi | käsitteeltä | käsitteiltä |
allatiivi | käsitteelle | käsitteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | käsitteenä | käsitteinä |
translatiivi | käsitteeksi | käsitteiksi |
abessiivi | käsitteettä | käsitteittä |
instruktiivi | – | käsittein |
komitatiivi | – | käsitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | käsittee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
käsitet- |
Elias Lönnrotin luoma uudissana[3]
alakäsite, alkukäsite, armokäsite, esikäsite, funktiokäsite, harhakäsite, jumalakäsite, kirkkokäsite, kokonaiskäsite, käsiteala, käsiteanalyysi, käsiteharha, käsitejoukko, käsitejärjestelmä, käsitekartta, käsitekieli, käsitekirjoitus, käsitemaailma, käsitemerkki, käsitepiiri, käsitesana, käsitesanakirja, käsitesekaannus, käsitesisällys, käsitesisältö, käsitetaide, käsitteenmuodostus, moraalikäsite, oikeuskäsite, oppikäsite, osakäsite, paikallisuuskäsitys, peruskäsite, pääkäsite, rinnakkaiskäsite, siveellisyyskäsitys, sukulaiskäsite, uskokäsite, veljeyskäsite, yhteiskäsite, yksilökäsite, yksityiskäsite, yleiskäsite, yläkäsite