kaava (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaava | kaavat |
genetiivi | kaavan | kaavojen (kaavain) |
partitiivi | kaavaa | kaavoja |
akkusatiivi | kaava; kaavan |
kaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaavassa | kaavoissa |
elatiivi | kaavasta | kaavoista |
illatiivi | kaavaan | kaavoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaavalla | kaavoilla |
ablatiivi | kaavalta | kaavoilta |
allatiivi | kaavalle | kaavoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaavana | kaavoina |
translatiivi | kaavaksi | kaavoiksi |
abessiivi | kaavatta | kaavoitta |
instruktiivi | – | kaavoin |
komitatiivi | – | kaavoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaava- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
vanha germaaninen laina[1]
|
|
asemakaava, kaavakuva, kaavamuutos, kaavanimi, kaavanimistö, kaavanmuutos, kaavapaperi, kastekaava, käyttäytymiskaava, leikkuukaava, maakuntakaava, mittakaava, molekyylikaava, rakennekaava, rakennuskaava, rantakaava, reaktiokaava, ruutukaava, rytmikaava, seutukaava, taivutuskaava, viherkaava, vihkikaava, vihkimiskaava, vihkimäkaava, yleiskaava