kahjo (1) (komparatiivi kahjompi, superlatiivi kahjoin) (taivutus)
kahjo (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kahjo | kahjot |
genetiivi | kahjon | kahjojen |
partitiivi | kahjoa | kahjoja |
akkusatiivi | kahjo; kahjon |
kahjot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kahjossa | kahjoissa |
elatiivi | kahjosta | kahjoista |
illatiivi | kahjoon | kahjoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kahjolla | kahjoilla |
ablatiivi | kahjolta | kahjoilta |
allatiivi | kahjolle | kahjoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kahjona | kahjoina |
translatiivi | kahjoksi | kahjoiksi |
abessiivi | kahjotta | kahjoitta |
instruktiivi | – | kahjoin |
komitatiivi | – | kahjoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kahjo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |