kaima
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kaima merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kaima sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kaima sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kaima on tässä. Sanan kaima määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankaima määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
kaima (9)
- samanniminen henkilö
- Matti Virtasella on monta kaimaa, kun tämä nimiyhdistelmä on Suomen toiseksi yleisin.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑi̯mɑ/,
- tavutus: kai‧ma
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaima | kaimat |
| genetiivi | kaiman | kaimojen (kaimain) |
| partitiivi | kaimaa | kaimoja |
| akkusatiivi | kaima; kaiman |
kaimat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaimassa | kaimoissa |
| elatiivi | kaimasta | kaimoista |
| illatiivi | kaimaan | kaimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaimalla | kaimoilla |
| ablatiivi | kaimalta | kaimoilta |
| allatiivi | kaimalle | kaimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaimana | kaimoina |
| translatiivi | kaimaksi | kaimoiksi |
| abessiivi | kaimatta | kaimoitta |
| instruktiivi | – | kaimoin |
| komitatiivi | – | kaimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaima- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
balttilainen laina[1]
Käännökset
1. samanniminen henkilö
|
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- kaima Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.