kainnut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kainnut | kainneet |
| genetiivi | kainneen | kainneiden kainneitten |
| partitiivi | kainnutta | kainneita |
| akkusatiivi | kainnut; kainneen |
kainneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kainneessa | kainneissa |
| elatiivi | kainneesta | kainneista |
| illatiivi | kainneeseen | kainneisiin kainneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kainneella | kainneilla |
| ablatiivi | kainneelta | kainneilta |
| allatiivi | kainneelle | kainneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kainneena | kainneina |
| translatiivi | kainneeksi | kainneiksi |
| abessiivi | kainneetta | kainneitta |
| instruktiivi | – | kainnein |
| komitatiivi | – | kainneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kainnee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kainnut- | |