Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaiutin | kaiuttimet |
genetiivi | kaiuttimen | kaiuttimien kaiutinten |
partitiivi | kaiutinta | kaiuttimia |
akkusatiivi | kaiutin; kaiuttimen |
kaiuttimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaiuttimessa | kaiuttimissa |
elatiivi | kaiuttimesta | kaiuttimista |
illatiivi | kaiuttimeen | kaiuttimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaiuttimella | kaiuttimilla |
ablatiivi | kaiuttimelta | kaiuttimilta |
allatiivi | kaiuttimelle | kaiuttimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaiuttimena (kaiutinna) |
kaiuttimina |
translatiivi | kaiuttimeksi | kaiuttimiksi |
abessiivi | kaiuttimetta | kaiuttimitta |
instruktiivi | – | kaiuttimin |
komitatiivi | – | kaiuttimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaiuttime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kaiutin- |
|
|
1928. K. K. M. Kovaäänisen vastike[1]
Sen sijaan en voisi kääntää kovaäänistä »kulttuurikielistä» suomeen muulla sanalla kuin »kaiutin», jolloin se liittyy »heristin», »soitin» j. n. e. tyyppiin sekä kuuluu todelliseen kieleen niin muodon kuin sisällönkin eli käsitteen puolesta. Ehdotan sitä käytäntöön.