kaivu (2)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivu | kaivut |
| genetiivi | kaivun | kaivujen kaivuiden kaivuitten |
| partitiivi | kaivua | kaivuita kaivuja |
| akkusatiivi | kaivu; kaivun |
kaivut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivussa | kaivuissa |
| elatiivi | kaivusta | kaivuista |
| illatiivi | kaivuun | kaivuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivulla | kaivuilla |
| ablatiivi | kaivulta | kaivuilta |
| allatiivi | kaivulle | kaivuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivuna | kaivuina |
| translatiivi | kaivuksi | kaivuiksi |
| abessiivi | kaivutta | kaivuitta |
| instruktiivi | – | kaivuin |
| komitatiivi | – | kaivuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaivu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |