kaneli (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaneli | kanelit |
genetiivi | kanelin | kanelien kaneleiden kaneleitten |
partitiivi | kanelia | kaneleita kaneleja |
akkusatiivi | kaneli; kanelin |
kanelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kanelissa | kaneleissa |
elatiivi | kanelista | kaneleista |
illatiivi | kaneliin | kaneleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kanelilla | kaneleilla |
ablatiivi | kanelilta | kaneleilta |
allatiivi | kanelille | kaneleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kanelina | kaneleina |
translatiivi | kaneliksi | kaneleiksi |
abessiivi | kanelitta | kaneleitta |
instruktiivi | – | kanelein |
komitatiivi | – | kaneleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaneli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
< ruotsin kanel < ranskan cannelle[1] < latinan sanasta canna ’ruoko, putki’ < (muinais)kreikan κάννα ’ruoko’ < seemiläisistä kielistä[2]
aitokaneli, kanelialdehydi, kanelikorppu, kanelinkuori, kanelipuu, kanelitanko, kaneliöljy, kassiakaneli, kiinankaneli