kanerva

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kanerva merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kanerva sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kanerva sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kanerva on tässä. Sanan kanerva määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankanerva määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Kanerva
Kanerva

Suomi

Substantiivi

kanerva (10)

  1. kanervakasveihin kuuluva varpu Calluna vulgaris
  2. (yleisesti) mikä tahansa kanervien (Calluna) suvun kasvi

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkɑnerʋɑ/
  • tavutus: ka‧ner‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kanerva kanervat
genetiivi kanervan kanervien
(kanervain)
partitiivi kanervaa kanervia
akkusatiivi kanerva;
kanervan
kanervat
sisäpaikallissijat
inessiivi kanervassa kanervissa
elatiivi kanervasta kanervista
illatiivi kanervaan kanerviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kanervalla kanervilla
ablatiivi kanervalta kanervilta
allatiivi kanervalle kanerville
muut sijamuodot
essiivi kanervana kanervina
translatiivi kanervaksi kanerviksi
abessiivi kanervatta kanervitta
instruktiivi kanervin
komitatiivi kanervine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kanerva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on likimääräisiä vastineita lähisukukielissä: karjalan kanarva, vepsän kanabr', vatjan kanabro ja viron kanarbik. Venäjän murteellista sanaa канáбра pidetään lainana itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

kanervakasvi, kanervakäärme, kanervankukka, kanervanummi, kanervatyyppi, kellokanerva, kurjenkanerva

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 255. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.