Katso myös: Kanerva |
kanerva (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kanerva | kanervat |
genetiivi | kanervan | kanervien (kanervain) |
partitiivi | kanervaa | kanervia |
akkusatiivi | kanerva; kanervan |
kanervat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kanervassa | kanervissa |
elatiivi | kanervasta | kanervista |
illatiivi | kanervaan | kanerviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kanervalla | kanervilla |
ablatiivi | kanervalta | kanervilta |
allatiivi | kanervalle | kanerville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kanervana | kanervina |
translatiivi | kanervaksi | kanerviksi |
abessiivi | kanervatta | kanervitta |
instruktiivi | – | kanervin |
komitatiivi | – | kanervine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kanerva- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on likimääräisiä vastineita lähisukukielissä: karjalan kanarva, vepsän kanabr', vatjan kanabro ja viron kanarbik. Venäjän murteellista sanaa канáбра pidetään lainana itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
|
kanervakasvi, kanervakäärme, kanervankukka, kanervanummi, kanervatyyppi, kellokanerva, kurjenkanerva