kannin

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kannin merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kannin sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kannin sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kannin on tässä. Sanan kannin määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankannin määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Kannin

Suomi

Substantiivi

kannin (33-J)

  1. kantamiseen käytettävä väline tai laite
  2. kahva, sanka

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkɑnːin/,
  • tavutus: kan‧nin

Tavutus

  • tavutus: kan‧nin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannin kantimet
genetiivi kantimen kantimien
kanninten
partitiivi kanninta kantimia
akkusatiivi kannin;
kantimen
kantimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kantimessa kantimissa
elatiivi kantimesta kantimista
illatiivi kantimeen kantimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantimella kantimilla
ablatiivi kantimelta kantimilta
allatiivi kantimelle kantimille
muut sijamuodot
essiivi kantimena
(kanninna)
kantimina
translatiivi kantimeksi kantimiksi
abessiivi kantimetta kantimitta
instruktiivi kantimin
komitatiivi kantimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kantime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kannin-

Etymologia

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Idiomit

  • olla heikoissa kantimissa – olla heikolla pohjalla, huonosti järjestetty tai pidetty
    • Perin heikoissa ja umpitolloissa kantimissa on Leppästä moittineiden kritiikki. (kotus.fi)
  • olla pitkissä kantimissa
  • kielenkantimet – (kuvaannollisesti) häveliäisyys, vaiteliaisuus, joka poistamalle keskustelu sujuu

Aiheesta muualla

  • kannin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kannin

  1. (taivutusmuoto, murteellinen) yksikön 1. persoonan imperfektin indikatiivimuoto verbistä kantaa

Liittyvät sanat

Synonyymit

Bretoni

Verbi

kannin

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan futuurin indikatiivi verbistä kannañ