kantele

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kantele merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kantele sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kantele sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kantele on tässä. Sanan kantele määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankantele määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Kantele

Suomi

Moderni konserttikantele

Substantiivi

kantele (49-J)

  1. rinnakkaismuoto sanasta kannel

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkɑnt̪eleˣ/,
  • tavutus: kan‧te‧le

Taivutus

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannel
kantele
kantelet
kanteleet
genetiivi kantelen
kanteleen
kannelten
kantelien
kanteleiden
kanteleitten
partitiivi kannelta
kanteletta
kantelia
kanteleita
akkusatiivi kannel
kantele;
kantelen
kanteleen
kantelet
kanteleet
sisäpaikallissijat
inessiivi kantelessa
kanteleessa
kantelissa
kanteleissa
elatiivi kantelesta
kanteleesta
kantelista
kanteleista
illatiivi kanteleen
kanteleeseen
kanteliin
kanteleisiin
kanteleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantelella
kanteleella
kantelilla
kanteleilla
ablatiivi kantelelta
kanteleelta
kantelilta
kanteleilta
allatiivi kantelelle
kanteleelle
kantelille
kanteleille
muut sijamuodot
essiivi kantelena
kanteleena
(kannelna)
kantelina
kanteleina
translatiivi kanteleksi
kanteleeksi
kanteliksi
kanteleiksi
abessiivi kanteletta
kanteleetta
kantelitta
kanteleitta
instruktiivi kantelin
kantelein
komitatiivi kanteleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kantele-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kannel-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

  • kantele Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kantele

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kannella
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kannella
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kannella

Englanti

Substantiivi

kantele (monikko kanteles)

  1. kannel

Ruotsi

Substantiivi

kantele yl. (3) (yks. määr. kantelen , mon. epämäär. kanteler , mon. määr. kantelerna )

  1. kannel

Aiheesta muualla

  • kantele Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)