kantelu (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kantelu | kantelut |
genetiivi | kantelun | kantelujen kanteluiden kanteluitten |
partitiivi | kantelua | kanteluita kanteluja |
akkusatiivi | kantelu; kantelun |
kantelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kantelussa | kanteluissa |
elatiivi | kantelusta | kanteluista |
illatiivi | kanteluun | kanteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kantelulla | kanteluilla |
ablatiivi | kantelulta | kanteluilta |
allatiivi | kantelulle | kanteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kanteluna | kanteluina |
translatiivi | kanteluksi | kanteluiksi |
abessiivi | kantelutta | kanteluitta |
instruktiivi | – | kanteluin |
komitatiivi | – | kanteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kantelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |