kanto

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kanto merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kanto sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kanto sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kanto on tässä. Sanan kanto määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankanto määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Kanto

Suomi

Puunkanto

Substantiivi

kanto (1-J)

  1. tyvestä kaadetun tai katkenneen puun tynkä, puunkanto
    Lumisina talvina justeerilla puut jouduttiin kaatamaan pitkään kantoon.
    Monesti tuulenkaadot keikahtavat kantoineen kaikkineen.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkɑnt̪o/
  • tavutus: kan‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kanto kannot
genetiivi kannon kantojen
partitiivi kantoa kantoja
akkusatiivi kanto;
kannon
kannot
sisäpaikallissijat
inessiivi kannossa kannoissa
elatiivi kannosta kannoista
illatiivi kantoon kantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kannolla kannoilla
ablatiivi kannolta kannoilta
allatiivi kannolle kannoille
muut sijamuodot
essiivi kantona kantoina
translatiivi kannoksi kannoiksi
abessiivi kannotta kannoitta
instruktiivi kannoin
komitatiivi kantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kanno-
vahva vartalo kanto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Liittyvät sanat

kanta, tuulenkaato

Johdokset
Yhdyssanat

kannonnosto, kannonnokka, kannonpää, kantohinta, kantojyrsin, kantopelto, kantopiiri, kantopommi, kantopuu, kantoraha, kantoryhmä, kantosieni, kantovesa, lahokanto, puunkanto, tervaskanto

Idiomit

  • olla kantona kaskessa
    1. olla ongelmakohta tai este jonkin suhteen

Substantiivi

kanto (1-J)

  1. kantamisen toteutus
    Pianon kannossa selvitään kantokahvoilla, mutta flyygeli vaatii kantohihnoja.
    ottaa kantoon

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

  • kanto Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kanto

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan puhekielinen imperfekti verbistä kantaa

Liittyvät sanat

Synonyymit

Esperanto

Substantiivi

kanto

  1. laulu

Etymologia

  • kantasanasta kanti ja substantiivin päätteestä -o
(kant+o ← kant+i)

Liittyvät sanat