karamelli (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karamelli | karamellit |
genetiivi | karamellin | karamellien, (karamellein) |
partitiivi | karamellia, karamelliä | karamelleja, karamellejä |
akkusatiivi | karamelli; karamellin | karamellit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karamellissa, karamellissä | karamelleissa, karamelleissä |
elatiivi | karamellista, karamellistä | karamelleista, karamelleistä |
illatiivi | karamelliin | karamelleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karamellilla, karamellillä | karamelleilla, karamelleillä |
ablatiivi | karamellilta, karamelliltä | karamelleilta, karamelleiltä |
allatiivi | karamellille | karamelleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karamellina, karamellinä | karamelleina, karamelleinä |
translatiivi | karamelliksi | karamelleiksi |
abessiivi | karamellitta, karamellittä | karamelleitta, karamelleittä |
instruktiivi | – | karamellein |
komitatiivi | – | karamelleine- + omistusliite |
Karamelli-sana ei ole yhdyssana vaikka sellaiseksi hahmottuukin, joten sen taivutusmuodoissa on mahdollista käyttää takavokaaleja (a, o, u) kuten vartalossakin (vokaalisointu). Takavokaalinen taivutus oli aiemmin pakollinen[1].
ruotsin sanasta karamell (’poltettu sokeri’ 1690, ’karamelli’ n. 1775) < ranskan sanasta caramel (1680) < vanhasta espanjan sanasta caramel (nykyesp. caramelo) < Kalevi Koukkusen mukaan todennäköisesti sekamuoto latinan sanasta calamellus ’pieni ruoko’ (< deminutiivi sanasta calamus ’ruoko; ruo’osta valmistettu esine; rohtokalmojuuri’) ja canna mellis ’sokeriruoko’[2]
karamellipaperi, karamellipussi, karamelliväri, tikkukaramelli, vaahtokaramelli,