kehkeentynyt (47)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kehkeentynyt | kehkeentyneet |
genetiivi | kehkeentyneen | kehkeentyneiden kehkeentyneitten |
partitiivi | kehkeentynyttä | kehkeentyneitä |
akkusatiivi | kehkeentynyt; kehkeentyneen |
kehkeentyneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kehkeentyneessä | kehkeentyneissä |
elatiivi | kehkeentyneestä | kehkeentyneistä |
illatiivi | kehkeentyneeseen | kehkeentyneisiin kehkeentyneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kehkeentyneellä | kehkeentyneillä |
ablatiivi | kehkeentyneeltä | kehkeentyneiltä |
allatiivi | kehkeentyneelle | kehkeentyneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kehkeentyneenä | kehkeentyneinä |
translatiivi | kehkeentyneeksi | kehkeentyneiksi |
abessiivi | kehkeentyneettä | kehkeentyneittä |
instruktiivi | – | kehkeentynein |
komitatiivi | – | kehkeentyneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |