keho (1)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keho | kehot |
| genetiivi | kehon | kehojen |
| partitiivi | kehoa | kehoja |
| akkusatiivi | keho; kehon |
kehot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehossa | kehoissa |
| elatiivi | kehosta | kehoista |
| illatiivi | kehoon | kehoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keholla | kehoilla |
| ablatiivi | keholta | kehoilta |
| allatiivi | keholle | kehoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehona | kehoina |
| translatiivi | kehoksi | kehoiksi |
| abessiivi | kehotta | kehoitta |
| instruktiivi | – | kehoin |
| komitatiivi | – | kehoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Lääketieteteen sanastolautakunta ja Kielitoimisto keksivät sanan, jotta elävälle ja kuolleelle (kalmo) ruumiille olisi erilliset sanat. Keho oli Lönnrotin sanakirjassa kehän synonyymi, ja virossa keha merkitsee elävää ruumista.
kehonkieli, kehonkulttuuri, kehonosa, kehonraikaste, kehonrakentaja