kehto

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kehto merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kehto sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kehto sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kehto on tässä. Sanan kehto määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankehto määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Kehto

Substantiivi

kehto (1-F) (monikko kehdot)

  1. yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode
  2. (kuvaannollisesti) synnyinseutu
    Ihmiskunnan kehto.
  3. (tekniikka) rautatievaunun t. veturin rungon osa, johon korin t. itse veturin paino kohdistuu

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkeht̪o/
  • tavutus: keh‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kehto kehdot
genetiivi kehdon kehtojen
partitiivi kehtoa kehtoja
akkusatiivi kehto;
kehdon
kehdot
sisäpaikallissijat
inessiivi kehdossa kehdoissa
elatiivi kehdosta kehdoista
illatiivi kehtoon kehtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kehdolla kehdoilla
ablatiivi kehdolta kehdoilta
allatiivi kehdolle kehdoille
muut sijamuodot
essiivi kehtona kehtoina
translatiivi kehdoksi kehdoiksi
abessiivi kehdotta kehdoitta
instruktiivi kehdoin
komitatiivi kehtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kehdo-
vahva vartalo kehto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Yhdyssanat

alkukehto, hedelmäkehto, kehdonryöstäjä, kehtokuolema, kehtolaulu, kehtoluokka, kehtosuomu, kulttuurikehto, sivistyskehto

Vieruskäsitteet

Idiomit

  • kehdosta hautaan – syntymästä kuolemaan, koko elämän ajan

Aiheesta muualla

  • kehto Kielitoimiston sanakirjassa
  • kehto Suomen murteiden sanakirjassa
  • kehto Tieteen termipankissa
  • kehto Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.