keimaillut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keimaillut | keimailleet |
| genetiivi | keimailleen | keimailleiden keimailleitten |
| partitiivi | keimaillutta | keimailleita |
| akkusatiivi | keimaillut; keimailleen |
keimailleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keimailleessa | keimailleissa |
| elatiivi | keimailleesta | keimailleista |
| illatiivi | keimailleeseen | keimailleisiin keimailleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keimailleella | keimailleilla |
| ablatiivi | keimailleelta | keimailleilta |
| allatiivi | keimailleelle | keimailleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keimailleena | keimailleina |
| translatiivi | keimailleeksi | keimailleiksi |
| abessiivi | keimailleetta | keimailleitta |
| instruktiivi | – | keimaillein |
| komitatiivi | – | keimailleine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keimaillee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keimaillut- | |