keino (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keino | keinot |
genetiivi | keinon | keinojen |
partitiivi | keinoa | keinoja |
akkusatiivi | keino; keinon |
keinot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keinossa | keinoissa |
elatiivi | keinosta | keinoista |
illatiivi | keinoon | keinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keinolla | keinoilla |
ablatiivi | keinolta | keinoilta |
allatiivi | keinolle | keinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keinona | keinoina |
translatiivi | keinoksi | keinoiksi |
abessiivi | keinotta | keinoitta |
instruktiivi | – | keinoin |
komitatiivi | – | keinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keino- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
apukeino, ehkäisykeino, elinkeino, esityskeino, houkutuskeino, hätäkeino, ilmaisukeino, keinoalkuinen, keinoemo, keinohedelmöittää, keinohedelmöitys, keinohorisontti, keinokastelu, keinokuitu, keinomunuainen, keinonahka, keinopää, keinoruokinta, keinosiementää, keinosiemennys, keinosiitos, keinosilkki, keinotekoinen, keinotie, keinotodellisuus, keinovalaistus, keinovalikoima, keinovalo, keinoverenkierto, kidutuskeino, kurinpitokeino, kurssikeinottelu, painostuskeino, pakkokeino, parannuskeino, pelotuskeino, puolustuskeino, rangaistuskeino, rankaisukeino, ratkaisukeino, suojakeino, taikakeino, tehokeino, tehostuskeino, terveydenhoitokeino, tyylikeino, vaikutuskeino, varokeino, voimakeino