kekannut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kekannut | kekanneet |
| genetiivi | kekanneen | kekanneiden kekanneitten |
| partitiivi | kekannutta | kekanneita |
| akkusatiivi | kekannut; kekanneen |
kekanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kekanneessa | kekanneissa |
| elatiivi | kekanneesta | kekanneista |
| illatiivi | kekanneeseen | kekanneisiin kekanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kekanneella | kekanneilla |
| ablatiivi | kekanneelta | kekanneilta |
| allatiivi | kekanneelle | kekanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kekanneena | kekanneina |
| translatiivi | kekanneeksi | kekanneiksi |
| abessiivi | kekanneetta | kekanneitta |
| instruktiivi | – | kekannein |
| komitatiivi | – | kekanneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kekannee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kekannut- | |