keksintö

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan keksintö merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan keksintö sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten keksintö sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta keksintö on tässä. Sanan keksintö määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankeksintö määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

keksintö (1-J)[1]

  1. ihmisen keksimä uusi laite, menetelmä tai teoria
  2. (kuvaannollisesti) päähänpisto
    Mikähän keksintö sekin oli?

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkeksint̪ø/
  • tavutus: kek‧sin‧tö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keksintö keksinnöt
genetiivi keksinnön keksintöjen
partitiivi keksintöä keksintöjä
akkusatiivi keksintö;
keksinnön
keksinnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi keksinnössä keksinnöissä
elatiivi keksinnöstä keksinnöistä
illatiivi keksintöön keksintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keksinnöllä keksinnöillä
ablatiivi keksinnöltä keksinnöiltä
allatiivi keksinnölle keksinnöille
muut sijamuodot
essiivi keksintönä keksintöinä
translatiivi keksinnöksi keksinnöiksi
abessiivi keksinnöttä keksinnöittä
instruktiivi keksinnöin
komitatiivi keksintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keksinnö-
vahva vartalo keksintö-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

verbi keksiä + johdin -ntö ; Reinhold von Beckerin käyttöön ottama sana[2]

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

työsuhdekeksintö

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J
  2. "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.