kellertävä (10) (komparatiivi kellertävämpi, superlatiivi kellertävin) (taivutus)
|
kellertävä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kellertävä | kellertävät |
genetiivi | kellertävän | kellertävien (kellertäväin) |
partitiivi | kellertävää | kellertäviä |
akkusatiivi | kellertävä; kellertävän |
kellertävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kellertävässä | kellertävissä |
elatiivi | kellertävästä | kellertävistä |
illatiivi | kellertävään | kellertäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kellertävällä | kellertävillä |
ablatiivi | kellertävältä | kellertäviltä |
allatiivi | kellertävälle | kellertäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kellertävänä | kellertävinä |
translatiivi | kellertäväksi | kellertäviksi |
abessiivi | kellertävättä | kellertävittä |
instruktiivi | – | kellertävin |
komitatiivi | – | kellertävine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kellertävä- | |
vahva vartalo | kellertävä- | |
konsonantti- vartalo |
- |