kengittänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kengittänyt | kengittäneet |
| genetiivi | kengittäneen | kengittäneiden kengittäneitten |
| partitiivi | kengittänyttä | kengittäneitä |
| akkusatiivi | kengittänyt; kengittäneen |
kengittäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kengittäneessä | kengittäneissä |
| elatiivi | kengittäneestä | kengittäneistä |
| illatiivi | kengittäneeseen | kengittäneisiin kengittäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kengittäneellä | kengittäneillä |
| ablatiivi | kengittäneeltä | kengittäneiltä |
| allatiivi | kengittäneelle | kengittäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kengittäneenä | kengittäneinä |
| translatiivi | kengittäneeksi | kengittäneiksi |
| abessiivi | kengittäneettä | kengittäneittä |
| instruktiivi | – | kengittänein |
| komitatiivi | – | kengittäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kengittänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kengittänyt- | |