kertoma (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kertoma | kertomat |
genetiivi | kertoman | kertomien (kertomain) |
partitiivi | kertomaa | kertomia |
akkusatiivi | kertoma; kertoman |
kertomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kertomassa | kertomissa |
elatiivi | kertomasta | kertomista |
illatiivi | kertomaan | kertomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kertomalla | kertomilla |
ablatiivi | kertomalta | kertomilta |
allatiivi | kertomalle | kertomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kertomana | kertomina |
translatiivi | kertomaksi | kertomiksi |
abessiivi | kertomatta | kertomitta |
instruktiivi | – | kertomin |
komitatiivi | – | kertomine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kertoma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Ks. imperfekti |
kertomafunktio, kertomakirjallisuus, kertomakyky, kertomalause, kertomaruno, kertomarunous, kertomataito, kertomatapa, kertomataulu, kertomateos