keula (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keula | keulat |
genetiivi | keulan | keulojen (keulain) |
partitiivi | keulaa | keuloja |
akkusatiivi | keula; keulan |
keulat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keulassa | keuloissa |
elatiivi | keulasta | keuloista |
illatiivi | keulaan | keuloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keulalla | keuloilla |
ablatiivi | keulalta | keuloilta |
allatiivi | keulalle | keuloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keulana | keuloina |
translatiivi | keulaksi | keuloiksi |
abessiivi | keulatta | keuloitta |
instruktiivi | – | keuloin |
komitatiivi | – | keuloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keula- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
vanha germaaninen laina[1]
Ks. auton nokka |
keulabulbi, keulahahmo, keulaharus, keulahytti, keulakansi, keulakoroke, keulakuva, keulaköysi, keulamasto, keulamies, keulamoottori, keulapakka, keulaportti, keulapotkuri, keulapurje, keularitilä, keularuuma, keulavannas, keulavisiiri